jidai matsuri

(Postaus viikon myöhässä, koska sittemmin on ollut liian kiire olla tekemättä mitään)
Jidai matsuri, aikakausien juhla. Parikilometrinen pukukulkue halki Kioton.

Eräitä nuorimmista osallistujista

Olihan se upeaa. Vaikka kyse on lopultakin aika perus nähtävyydestä, sellaisesta mitä vain katsotaan, tuntui aluksi villiä iloa. Tänne mä olen 10 vuotta aikonut, täällä mä vihdoin olen! Niin paljon upeita pukuja, ja etummaiset jaksoivat vielä selvästi nauttia kulkueessa olemisestakin. Vähän oli varsinkin loppua kohden tyhjäkin fiilis, ei oikein pystynyt sulattamaan, että mitä kaikkea sitä nyt tulikaan nähtyä. Olisiko pitänyt ottaa enemmän vai vähemmän valokuvia? Keskityinkö oikeisiin asioihin, tai mihin edes keskityin?

Päivän ratsupoliisit! (Satulassa näkyy poliisi-teksti)

Puvut olivat värikkäitä, ja vaikka kyseessä olivatkin pitkälti juhlapuvut, ja yläluokka oli yliedustettuna, värien määrä silti hämmästytti. Väriyhdistelmät olivat kirkkaita ja räikeitä, kuvioita oli paljon.

Pidin myös niistä yksityiskohdista, joissa nykypäivä kohtaa menneisyyden, hengityssuojaimista, lenkkareista ja hevosenlannasta muovipusseissa

Olin pelännyt, että aika tulee pitkäksi, mutta ei tullut. Ja odotellakin olisi jaksanut, koska oli istumapaikka ensin kukkapenkin reunalla ja sitten kiveyksen reunalla, ja oli luettavaa. Hämmentävällä tavalla jokseenkin sellainen kokemus kuin oletti. Kiva mutta ei maailmaamuuttavaa.