Rakkaat fuksit ja te kaikki muut, jotka ette ole ihan vielä myyneet sieluanne

Suosittelen lämpimästi japanin opiskelua, kunhan muistaa, että se on elämänpituinen tie ja kiinalaisen sananlaskun sanoin, soutamista nousuvettä vastaan. Jos herkeää soutamasta, huomaa hetkessä unohtaneensa kilokaupalla kirjoitusmerkkejä ja kieliopin yksityiskohtia.

Sain yhden ainoan oikeasti hyvän ohjeen, joka ei ollut itsestäänselvä, ennen yliopisto-opintojeni alkua. Luen blogeja aika vähän, mutta päädyin jonkun sempain blogiin, jossa hän kertoi ensimmäisten vuosien opinnoistaan. Hänellä oli, kuten minullakin ja monella muulla japanifuksilla, jo taustaa japanin opiskelusta, ja hän antoi yhden minulle mieleen jääneen ohjeen:

Jos sinulla on suinkin aikaa, opiskele kanjeja ennalta.

Se auttaa niin monessa. Se auttaa (tentteihin) kertaamisessa, kun on ensi kertaa opiskellut merkit jo kuukausia sitten. Se ennaltaehkäisee valtavien kotiläksykasojen syntymistä. Se auttaa oppikirjan (jossa kanjit tulevat ihan eri järjestyksessä) sanaston opiskelua ja merkkien tunnistamista. Se antaa vapauden opiskella merkkejä milloin haluaa, millä tahdilla haluaa ja miten haluaa.

Itse en erityisemmin pitänyt tavasta, jolla merkkejä varsinaisesti opetettiin, joten saatoin samaan aikaan opiskella vaikka puolen vuoden päästä käsiteltäviä merkkejä ja käyttää ajan mielestäni hyödyllisesti : )

Tämän vuoden fuksit, tulevat fuksit. kaikki muut japanin opiskelua nyt tai myöhemmin aloittelevat, rakastakaa kanjeja. En ymmärrä, miksi opiskelette japania, jos ette rakasta kanjeja edes jossain määrin, tai edes yritä oppia rakastamaan. Järjestytkin avioliitot voivat toimia, kunhan todella yritätte oppia rakastamaan.

Mina-san, gambatte~!

Kauneus

Pariin viikkoon en ole opiskellut uusia kirjoitusmerkkejä enkä varsinkaan kerrannut aiempia, mutta eilen aloitin jälleen ja rakastuin oikopäätä. Kuinka olen voinut hylätä merkit näin pitkäksi aikaa? Japanin kirjoitusjärjestelmä on kieroutunut, monimutkainen, aivan turhan hankala ja loputtoman kaunis.

En ymmärrä, miten kukaan viitsii opiskella sitä ilman minkäänlaista tietämystä merkkien historiasta tai edes radikaaleista, merkin osista. Minua niiden tietäminen (ja osittain myös itse keksityt kuvitteelliset etymologiat) auttavat todella paljon, ja merkki merkiltä rakkauteni tuohon kieleen kasvaa.

Yksi merkeistä kauneudelle koostuu osista 'suuri' ja 'lammas'. Nykyihmisen voi olla vaikea nähdä logiikkaa, mutta ilmeisesti sellainen on joskus ollut. Sen sijaan tällä hetkellä opiskelemani kanjikirjan kappaleen merkeillä on upeita tarinoita, erityisesti kanjilla wasu(reru). 'Kuollut' ja 'sydän' merkitsevät unohtamista. Jos unohtaa, sydän kuolee.

Kun aloin tämän tuoreimman kanjien opiskelukierroksen (kenties kolmannen, neljännen tai viidennen, en muista enää) viime syksynä, keksimme poikaystävän kanssa hassunhauskoja muistisääntöjä. "Jos hella kiehuu lujalla, keittämiseen kuluu vain lyhyt aika" (lyhyt), "Parta-ankka lukee lehteä" (uusi: merkistä muodostuu yhdyssana 'sanomalehti'), "Riisi, jonka päällä on risti: zombiriisi: zombit tulevat" (tulla) ja niin edelleen. Tuollaisia tarinoita tuskin unohtaa vuosienkaan kuluessa, ja esimerkiksi parta-ankka on ilmestynyt myöhempiinkin muistisääntöihin...

Nykyään rakastan kuitenkin nimenomaan loogisia ja todellisiin radikaaleihin perustuvia tarinoita. Itse vihkoon kirjoittamastani radikaalilistasta on ollut paljon hyötyä merkkejä opetellessa. Aina radikaaleista ei ole apua, koska osa merkeistä on aikojen kuluessa menettänyt kaiken alkuperäisen loogillisuutensa, mikäli sellaista on koskaan ollutkaan, mutta silloin on aika keksiä juttuja parta-ankasta, tai lähteellä kylpevästä kuninkaasta.

PS. Itse en käytä likimainkaan puhdasta Heisigin metodia kanjien opiskeluun, mutta olen inspiroitunut siitä, ja suosittelen muitakin inspiroitumaan : ) Aiheesta on upea blogimerkintä täällä, mutta kannattaa googlailla myös kriittisiä näkemyksiä aiheesta, sellaisiakin toki on