Kohta on aika herättää blogi henkiin ja matkakertoa Japanista, mutta sitä ennen fanityttöilyä, Kai Niemisen haastattelu
Jos eläisin 50-luvulla, mulla olisi leikekirja ja leikkaisin todellakin sinne joka ikisen Kai Niemisen haastattelun, johon mediassa silloin tällöin törmää, mutta olkoon tämä blogi virtuaalinen leikekirja.
Haastattelija: Olet kääntänyt etenkin vanhempia tekstejä, niin sanottuja
klassikoita. Miksi olet kiinnostunut etupäässä vanhemmasta
kirjallisuudesta? ...
"...[J]apanilaisiksi klassikoiksi nimittämämme teokset
ovat enimmäkseen epäkaupallisia. Nykymaailmassa me sanoisimme niitä
amatöörikirjallisuudeksi ja pienkustanteiksi. Heian-kaudella
kirjallisuus tähtäsi kirjoittajan esteettisen taidon julkituomiseen ja
sen kautta sosiaalisen aseman vakiinnuttamiseen. Toimeentulon kanssa
sillä ei ollut tekemistä. Varhaisimmat Japanissa kirjoittamalla itsensä
elättäneet kirjailijat saivat elantonsa opettamalla kirjoittamistaitoa,
eivät myyntituloilla. Vasta sangen myöhään Edo-kaudella
bestsellerkirjailijat alkoivat saada merkittävää rahallista hyötyä
kirjoittamisestaan. Klassikkojen kirjoittajat eivät ole riippuvaisia
menekistä vaan voivat kirjoittaa sekä sisällöltään että muodoltaan
uudenlaista, vapautunutta tekstiä. Klassikot eivät olleet klassikoita
syntyessään, parhaat niistä olivat aikanaan hyvin moderneja, jopa
kokeellisia. ..."
Haastattelija: Käännät parhaillaan Genjin tarinan loppupuolta. Mitä
teoksia haluaisit vielä suomentaa? Mitä (klassisen kirjallisuuden)
teoksia erityisesti toivoisit muiden suomentavan?
”Olen jo suomentanut lukuisia Sei Shōnagonin Päänaluskirjan ja[sic] Makura no sōshin kappaleita. Sen työn täydennän saatuani Genjin valmiiksi. Heian-kauden runoja Kokin wakashūta
lähtien on käännöstöiden mittaan kertynyt runsaasti, koska niihin
viitataan niin usein. Toivon voivani kääntää niitä lisää ja toimittaa
tanka-antologian tai temaattisia antologioita. ..."
Anhavan runosuomennoksista:
"...Harva hänen suomennoksensa on jonkun yksittäisen välikäännöksen käännös
sinänsä. Jotkin niistä ovat paradoksaalisesti jopa parempia kuin
japanilainen alkuteksti. Anhava on oivaltanut, mitä runoilija ajatteli
ja vapaana tilanteesta ja konventioista sanonut sen suomeksi. ..."
Nieminen myös kaipaili lisää suomennoksia klassisesta kielestä. Saisipa potkittua itsensä taas lukemaan klasaria. Innosta siihen hukkui vähintään puolet professorimme Raudin irtisanomisen myötä, mutta tuo haastattelu muistutteli taas mieleen, että minähän rakastan klasaria kunhan kerkeän muulta elämältä.
