namae

Mulla olis tosi paljon kerrottavaa,mutta vain kaksi lyhyttä asiaa.

Terveiset edelleen länsi-Japanista, täällä ei järissyt vaikka telkkaohjelma katkesi täälläkin tietoon maanjäristyksestä. Kyllä se enemmän koskettaa täällä 500 (?) kilometrin päässä kuin Suomessa 6000 (?) kilometrin päässä.

Mutta se mukavampi osuus. Löysin syyn blogini nimelle!

Mulla on enää etäinen aavistus, miksi nimesin aikanaan blogini Iwanikiksi, joten tämä tuli tarpeeseen. Nimihän tarkoittaa suunnilleen kalliopäiväkirjaa, loppuosa oli selkeä valinta, sillä Japanin klassinen kirjallisuus tulvii kuuluisia nikkejä mutta alkuosalle en muista enää mitään hyvää selitystä.

Selitys on tässä. Kävin kävelyllä Minoon puistossa, Osakan pohjoisreunalla. Siellä oli paljon mielenkiintoisia paikannimiä, ja Helvetinlaakson tienoilta löytyi tälläinen kaveri. En ihan saanut koko lohkaretta mahtumaan fiksusti kuvaan, mutta harvoin näkee noin komeita kiviä! Oispa söpö poika ollut mukana tässä seikkailussa, hän olisi rakastanut metsää, lohkareita ja koskena kuohuvaa jokea vesiputouksineen kaikkineen.

Ja kiven nimihän oli Himeiwa, Prinsessakallio(/kivi). Omistan tämän blogin tuolle söpöliinille.

kurisumasu no yama

Jouluaaton sää oli hyvä, ja päätimme lähteä couchsurfing-hostini kanssa yhdessä ylös viereistä vuorta. Alkumatka oli varsin raskas, mutta tahti oli miellyttävä ja aurinkoinen aamupäivä kaikinpuolin ihana. Polkua käyttivät jäljistä päätellen myös villisiat, ja aikaisin aamulla olisi voinut nähdä kuulemma vaikka mitä eläimiä. Muita kulkijoita oli vähän, mutta aina välillä tuli vastaan joku, jota tervehtiä. Ja yksi setämies, joka halusi tietää onko Suomi se maa, jossa syödään haisevaa kalaa (??).
Raskaan alun jälkeen oli vielä hyvän matkaa vähemmän jyrkkää polkua. Matka sujui mukavasti, juttelimme vähän ja kuljimme paljon myös ihan hiljaakin. Metsä oli vaihtelevaa ja komeaa, ja maisema alas Osakaan huikaiseva. Tarpeeksi ylhäältä näki myös toiselle puolelle, Naran laaksoon. Vaikea keksiä enempää adjektiiveja, mutta todellakin 気持ちがよかった.
Paikalla oli kuulemma Nara-kaudella asunut mantereelta tulleita, joilla oli ollut tiiviit yhteydet alas Naraan. Linnan paikkakin siellä oli, kuulemma aika tuoreeltaan löydettynä. Nyt ylhäällä oli söpö pyhättö Fushimi Inarista muistuttavine lukuisine portteineen, ja kun laskeuduimme siitä jonkin verran alas, suuri buddhalainen temppeli pienessä kylässä.
Paikan hotelli oli kuulemma alunperin niitä varten, jotka tulivat paikalle opiskelemaan buddhalaisuutta, eli ilmeisesti temppeli on ihan merkittäväkin. Suitsuke tuoksui, tiikeripatsaita riitti kaikenlaisia ja jälleen pääsin näkemään aika omanlaisensa temppelin
Retken kruunasi hotellin onsen. Se ei ollut valtava, mutta kai ihan oikea, ja saimme kylpeä siellä kaksistaan, vasta lähtiessämme sinne tuli muutamia muita matkalaisia. Terassille oli hostin edellisen käynnin jälkeen laitettu näkösuojaa, joten näkymä ei ollut kovin kummoinen, mutta sinistä taivastakin oli ilo tuijotella. Kuulimme kylpiessämme myös huutoa ja muuta mekkalaa, ”varmaan ne on munkit”, kuulemma täällä vuorilla uskonto on vähän omaperäisempää tai jotakin sinne päin...
Onsenin jälkeen oli pakko tai suositus syödä hotellissa, joten lounastimme siellä. Hinnat hirvittivät, ja tilasin suunnilleen halvimman onsen-udonin. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä sen kaverina oli vaikka mitä pikkuherkkuja (ja kanaa...). Melkein kaikki on herkullista, eikä edes hosti tunnistanut kaikkia ruokia.
Paluumatka ei mennyt ihan putkeen, sillä hosti eksyi jossakin vaiheessa reitiltä, ja päädyimme väärälle puolelle vuorta. Kävelymatka oli jonkin verran pidempi, mutta ennen kaikkea se tuntui todella pitkältä. Onneksi mitään varsinaista väsymystä, janoa tai vastaavaa ei ollut, joten ylimääräinen lenkki ei haitannut pahasti. Naran puolen Hegurista jouduimme ajamaan noin neljällä junalla melkein tunnin takaisin Hattorigawaan, mutta pisimmän matkan saimme istua (ja hosti tietenkin nukkua), joten eipä sekään haitannut. Yllättävän tyynesti pystyimme molemmat ottamaan ylimääräisen kierroksen, hostillekin tuntui olevan ihan tavallista että eksyttiin ja matka venyi tunnin tai kaksi.

kyoo no keiken

Nyt on sitten tämäkin koettu.

minä: hajimemashite
couchsurfing-hostin aviomies: ah, nihongo ga sugoku joozu desu ne

eli:
- Hauska tutustua.
- Ooh, puhutpa sujuvaa japania!

Mutta jos tätä ei huomioida, niin onpas ollut mainio ilta japaninkielisen small talkin parissa ^___^

kimochi ga ii tabi

Tää on se Kioto jota mä rakastan. Vielä löytyi yhdet pienet turistien kansoittamat söpöt kujat koluttavaksi Gionin pohjoispuolelta. Näistä kaikista kuvista on jo useampi päivä, mutta jotenkin aika ei riitä blogille.  Yllättävän paljon aikaa menee lähtemiseen ja saapumiseen ja syömiseen ja liikennejuttujen googlaamiseen, niin päivät saa hyvin kulumaan ilman tuntikausien internettiä.

Ja tää on se puoli Japania josta en niin välitä. Saatiin hyvä idea mennä katsomaan Arashiyaman valoja viimeisenä mahdollisena päivänä, joka oli mans sunnuntai. Porukkaa riitti ja riitti. Se että kuuluisaa bambukujaa mentiin vain yhteen suuntaan ei ehkä yllätä, mutta myös sinne sillalta johtava turistikadun jalkakäytävät oli muutettu yksisuuntaiseksi: toista puolta toiseen ja toista puolta toiseen suuntaan. Ja paljon ihmisiä turvaamassa/vahtimassa järjestelyä.

Söpö poika suostui etukäteen pohtimaan Japanin matkaansa tasan sen verran, että kertoi haluavansa syödä paljon, kokeilla kaitensushia, ostaa viuhkan ja mennä metsään. Kaikki tapahtuivat :) Fushimi Inari ei kuulemma varsinaisesti ollut metsässäkävelyä, mutta Higashiyama (Itävuori, arvatkaapa missä se sijaitsee suhteessa Kiotoon?) sentään kelpasi. Parissakymmenessä minuutissa kävelimme polkua ylös upeita maisemia katsomaan. Ehdottamasti käymisen arvoinen paikka, ja vähän harmittaa ettei muka ehditty mennä pidempää tietä alas vaan kiirehdittiin hostellille takaisin samaa tietä. Ensi reissulla sitten!

Vastaantulijoita ei ollut, ja ylhäälläkin oli vain muutamia ihmisiä katselemassa maisemia ja söpöä puutarhaa. Sää suosi, ja tämä oli ehkä kivoin retki, mitä me kahdestaan Japanissa tällä kertaa tehtiin.

Näkymä Kiotoon. Lisäksi kun kerran laaksojen välissä oltiin, näki vuorelta vähän myös itään päin seuraavaan laaksoon, jossa oli komeaa sumua. Nytkin tulee vielä hyvä fiilis, kun muistelee tätä retkeä :)

tenkiyohoo wa nan no koto desu ka

En unohda ikinä ensimmäisen kokeilemamme Amanohashidaten kaupungin pyörävuokraamon tädin ilmettä, kun kysyin pyörää lainaan. "Siellähän on LUNTA?!", eikä suostunut lainaamaan.

No joo, tulihan pyöräillessä (seuraavan vuokraamon ihmisiä ei kiinnostanut tappavatko turistit itsensä kys. säässä vai eivätkö) rakeita ja vettä, mutta joskus käy näin. Lämpötila oli plussalla, siellä mitään lunta tai jäätä ollut.

Mutta onpahan yksi Japanin Kolmesta Maisemasta nähty, vaikka sitten sumussa ja sateessa palellen. Kamerasta loppui tietty akku puolessa välissä reissua.

Kioton kaupungissa tuli meidän reissun aikana kuulemma "ensilumi", ilmeisesti täällä se ei vaadi aura-autojen käyttöönottoa koska ei sitä "lunta" kuulemma missään oikeasti edes näkynyt.

mooshi wake arimasen

"Hei, mennään huomenna Osakaan kun täältä hotellilta pääsee sinne kivasti suoraan yhdellä junalla puolessa tunnissa"
"Okei"

Suora juna muuttuikin odotteluksi, jonotukseksi, kuulutuksiksi joihin kielitaito ei riitä (paitsi tämän tekstin otsikon verran), ruuhkaksi ja metrolla ja kahdella hitaalla eri firman junalla köröttelyksi, sillä joku oli ilmeisesti hypännyt junan alle. Ja kuuden tunnin päästä junat olivat edelleen sekaisin samasta syystä?! No, perille päästiin sentään lopulta sekä Osakaan että takaisin Kiotoon.

Kuvatodiste, että tosiaan käytiin katsomassa pilvenpiirtäjiä Osakassa. Ja Osakan linnaa, mutta koska inhoan blogeja täynnä kuvia, en postaa joka ikistä ottamaani kuvaa. Vaikka olisi Osakasta muitakin kuvia, joissa esiintyy toi sama söpö poika.

Osakan linnan lisäksi käytiin Nijon linnassa Kiotossa. Missään järkevässä paikkaa ei saanut ottaa kuvia, mutta puutarhassa nähtiin kunigaskalastaja! Oli just niin upea kun mitä me oltiin molemmat aina kuviteltu. Opittiin uuttakin: mokomahan räpyttelee kuin kolibri väijyessään kaloja, pysyy paikallaan ilmassa vaikka kuinka kauan.

Linnan pihalla hymyilytti myös aidolla oikeaoppisella telttasolmulla kiristetty aidan köysi. Kaunista.

Ja pakollinen wtf Japani -osuus. Ilmeisesti olut(?)mainos, jossa lukee sekä Merry Christmas että ymmärtääkseni jotain että 'oli hyvää sakea'. En ehkä joisi, jos sitä juomalla alkaa nähdä jotain tuollaista...

Ekat kuvat

Ensimmäinen kuva on mukavan hämäävä, koska enin osa ruskaa on kyllä jo ohi. Mutta aina paikka paikoin siitä pääsee vielä nauttimaan ^^

Reissun eka linna tai no lähinnä näkymä sieltä. Eli Nagoyasta. Couchsurfing-majoittajani ajelutti minua kolme tuntia ympäri kaupunkia. Osaispa kiitellä kunnolla japaniksi.

Ja sitten ekan päivän löytö. Jotkut muutkin on selvästi sitä mieltä, että bengalit on maailman söpöimpiä kissoja! Onneksi meidän ei tarvitse varmaan maksaa n. seitsemää euroa siitä, että mentäisiin tuonne paijaamaan bengaleja, koska voidaan Suomessa aina reissata Haminaan sitä varten :)

tadaima

Asioita, joita en muistanut kahden vuoden takaa

Se miten paljon ihmisiä täällä on, kun yritän päästä kadun reunaan ylittämään katua, edessä on ihmismassaa, jonka luulen ensin olevan bussipysäkillä tai ravintolan jonossa tai mitä tahansa järkevää, mutta hehän vain jonottavat/ryysivät päästäkseen tien yli.
Miten upeita vuoret ovat. On harvoja kauniimpia asioita kuin vuoret laakson ympärillä.
Miten hämmentävää on olla maassa, jota teoriassa tuntee mutta käytännössä ei, maassa, jonka kielellä osaa muodostaa kausatiivipassiivin mutta ei osaa asioida kaupassa.
Miten kauan kestää ostaa ruokaa, kun kaikki näyttää vähän eriltä kuin Euroopassa ja aika iso osa aivan eriltä.


Asioita, jotka näin tänään ensi kertaa

Hojicha-kitkat. Eli savuteenmakuinen suklaa, todellakin haluan! Toivottavasti löytyy nättiä matkamuistokaupan matkamuistopakettia halvemmalla jostakin.
Kimono ja hijab.
Yasaka-pyhätön pihalla myytiin kojuista ruokaa, tarjolla oli muun muassa döner kebabia, ja sitä kaupattiin Turkin ja Saksan lipuilla. Yllättävän toimiva kuvaus, vaikka en ole koskaan ajatellutkaan suoraa noin.
Saavuttuani Kiotoon ja navigoidessani ulos aseman sokkeloista näin tutunnäköiset hiukset. Joku näyttää ihan Syksy Räsäseltä, ehdin ajatella, ennen kuin tajusin että Syksyhän se tosiaan oli. Jäi harmittamaan, etten huudellut Syksyn perään mitään suomeksi.

Myös:
Jenin kurssi on ihan jäätävä edelliseen reissuun verrattuna. Apua.
Tietokoneeni muisti hostellin wifin, ja osasin itsekin kävellä tänne melkein ilman karttaa.

Mä en osaa selittää, miksi kaikki on niin kaunista、どうして日本はそんなに哀れような国だね