tadaima

Asioita, joita en muistanut kahden vuoden takaa

Se miten paljon ihmisiä täällä on, kun yritän päästä kadun reunaan ylittämään katua, edessä on ihmismassaa, jonka luulen ensin olevan bussipysäkillä tai ravintolan jonossa tai mitä tahansa järkevää, mutta hehän vain jonottavat/ryysivät päästäkseen tien yli.
Miten upeita vuoret ovat. On harvoja kauniimpia asioita kuin vuoret laakson ympärillä.
Miten hämmentävää on olla maassa, jota teoriassa tuntee mutta käytännössä ei, maassa, jonka kielellä osaa muodostaa kausatiivipassiivin mutta ei osaa asioida kaupassa.
Miten kauan kestää ostaa ruokaa, kun kaikki näyttää vähän eriltä kuin Euroopassa ja aika iso osa aivan eriltä.


Asioita, jotka näin tänään ensi kertaa

Hojicha-kitkat. Eli savuteenmakuinen suklaa, todellakin haluan! Toivottavasti löytyy nättiä matkamuistokaupan matkamuistopakettia halvemmalla jostakin.
Kimono ja hijab.
Yasaka-pyhätön pihalla myytiin kojuista ruokaa, tarjolla oli muun muassa döner kebabia, ja sitä kaupattiin Turkin ja Saksan lipuilla. Yllättävän toimiva kuvaus, vaikka en ole koskaan ajatellutkaan suoraa noin.
Saavuttuani Kiotoon ja navigoidessani ulos aseman sokkeloista näin tutunnäköiset hiukset. Joku näyttää ihan Syksy Räsäseltä, ehdin ajatella, ennen kuin tajusin että Syksyhän se tosiaan oli. Jäi harmittamaan, etten huudellut Syksyn perään mitään suomeksi.

Myös:
Jenin kurssi on ihan jäätävä edelliseen reissuun verrattuna. Apua.
Tietokoneeni muisti hostellin wifin, ja osasin itsekin kävellä tänne melkein ilman karttaa.

Mä en osaa selittää, miksi kaikki on niin kaunista、どうして日本はそんなに哀れような国だね