Tää on se Kioto jota mä rakastan. Vielä löytyi yhdet pienet turistien kansoittamat söpöt kujat koluttavaksi Gionin pohjoispuolelta. Näistä kaikista kuvista on jo useampi päivä, mutta jotenkin aika ei riitä blogille. Yllättävän paljon aikaa menee lähtemiseen ja saapumiseen ja syömiseen ja liikennejuttujen googlaamiseen, niin päivät saa hyvin kulumaan ilman tuntikausien internettiä.
Ja tää on se puoli Japania josta en niin välitä. Saatiin hyvä idea mennä katsomaan Arashiyaman valoja viimeisenä mahdollisena päivänä, joka oli mans sunnuntai. Porukkaa riitti ja riitti. Se että kuuluisaa bambukujaa mentiin vain yhteen suuntaan ei ehkä yllätä, mutta myös sinne sillalta johtava turistikadun jalkakäytävät oli muutettu yksisuuntaiseksi: toista puolta toiseen ja toista puolta toiseen suuntaan. Ja paljon ihmisiä turvaamassa/vahtimassa järjestelyä.
Söpö poika suostui etukäteen pohtimaan Japanin matkaansa tasan sen verran, että kertoi haluavansa syödä paljon, kokeilla kaitensushia, ostaa viuhkan ja mennä metsään. Kaikki tapahtuivat :) Fushimi Inari ei kuulemma varsinaisesti ollut metsässäkävelyä, mutta Higashiyama (Itävuori, arvatkaapa missä se sijaitsee suhteessa Kiotoon?) sentään kelpasi. Parissakymmenessä minuutissa kävelimme polkua ylös upeita maisemia katsomaan. Ehdottamasti käymisen arvoinen paikka, ja vähän harmittaa ettei muka ehditty mennä pidempää tietä alas vaan kiirehdittiin hostellille takaisin samaa tietä. Ensi reissulla sitten!
Vastaantulijoita ei ollut, ja ylhäälläkin oli vain muutamia ihmisiä katselemassa maisemia ja söpöä puutarhaa. Sää suosi, ja tämä oli ehkä kivoin retki, mitä me kahdestaan Japanissa tällä kertaa tehtiin.
Näkymä Kiotoon. Lisäksi kun kerran laaksojen välissä oltiin, näki vuorelta vähän myös itään päin seuraavaan laaksoon, jossa oli komeaa sumua. Nytkin tulee vielä hyvä fiilis, kun muistelee tätä retkeä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti