Orientoivat opinnot eli fuksien eka viikko on aikamoisen rankkaa. Tuntikausien melkein-hyödyllisiä löpinöitä ja tuhottomasti toimimattomia nettipalveluita ja paljon uusia ihmisiä joiden kanssa smalltalkata ja tutustua oikeasti ja ravintoloissa istumista ja eksyttäviä käytäviä ja yliopistoruokaloita ja hitaasti käynnistyviä windows-koneita ja loputtomasti ihmisiä joiden naamat ja nimet tulisi oppia ja kaikkea, kaikkea, kaikkea, paljon kaikkea.
Minulla taitaa olla jo työnarkomaanin maine. Valitsin ekalle syksylle ihan liikaa kursseja ja huutelin sitä sen verran, että kaikki varmaan kuulivat. Mutta kun en osaa karsia mitään pois. Katsotaan, olenko elossa vielä vuodenvaihteessa...
(Minulla lienee myös tyhmien kysymysten/välihuomioiden tekijän maine. Onneksi tämä on yliopisto ja ihmiset ehkä jo sietävät työnarkomaaneja ja uteliaita ja muita aikanaan yläkouluhierarkian pohjalle joutuneita. Sentään kukaan laitokseltani ei ollut paikalla, kun kysyin tänään tuntemattomilta "miten tästä talosta pääsee ulos?")
Tuutorit neuvoivat valitsemaan noin 50 opintopisteen arvosta kursseja vuodessa. Sillä määrällä ei ole toivoakaan valmistua ajoissa. Masentavaa. En halua lähteä sellaiseen. Minä lähdin tekemään maisterin tutkintoa viidessä vuodessa - en tiedä onnistuuko, mutta en aio luovuttaa vielä tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti