kimochi ga yokatta~

Eipä täällä ole pahemmin aikaa kirjoitella, ainakaan samaan aikaan kun nettiä. Kaverin luona Hyogon (Kansaista vähän vielä länteen) maaseudulla on ollut oikein mukavaa. Tässä lähinnä saapumispäiän fiiliksiä, koska sen jälkeen en ole ehtinyt kirjoitella pahemmin.

Olin jo unohtanut, jos olin sitä koskaan oppinutkaan, että Japani on todella kaunis maa. Jonakin päivänä haluan niille vuorille, jotka näin lentokoneesta, ja merenrantaankin tahtoisin, ja kaikkiin pieniin sieviin pikkukaupunkeihin.

Olin samoin unohtanut, miten raivostuttava on japanilaisen suurkaupungin (kuten Nagoyan) äänimaisema. Kaikkialta kuuluu piipitystä ja kaikkialla on ihmisiä, erityisesti junien ja bussien kuulutusten määrä ahdistaa tai huvittaa suomalaista – kooman tasosta riippuen. Tällä hetkellä olen aikaeroväsymyksen lisäksi pienessä kuumeessa, joten kooman määrä on melkoinen. Onneksi toistaiseksi ei ole tarvinnut kuin jonottaa, istua kulkuneuvoissa ja kysellä, onko missäkin ruuassa lihaa vai ei. Luottaisinpa omaan lukutaitooni sen verran, että uskaltaisin itse tulkita konbinien ruokien pakkausselosteita...

Päivän tehtihetki oli ehkä Osaka Sky Building -pilvenpiirtäjä, jonka reissulta en odottanut mitään ihmeellistä, mutta yllätyin todella positiivisesti.

Ensinnäkin tornin juurella oli jotain suupielet sekunneissa hymyyn kääntävää: ”saksalainen” joulutori willkommen-toivotuksineen, katakanalla kirjoitettuine hehkuviini- ja piparimainoksineen lasten junaradalla ja karusellilla höystettynä. Joulu(teko)kuusikin oli aivan valtava, ja vilkkui illan pimennyttyä jokseenkin psykedeelisesti. Vaikka on vasta aatonaatonaatto, on oma tunnelmani tämän kaiken johdosta liisaihmemaisella tavalla nyrjähtäneen jouluinen ja iloinen.

Riippuvaa puutarhaa ei nimestä huolimatta löytynyt, mutta näköalahissi, -rullaportaat ja itse katselutasanne olivat upeita. Kun Tokiossa olimme katselemassa maailmaa pilvepiirtäjästä, olimme yhtä korkeiden talojen keskellä sateessa, mutta nyt näkymä oli aivan toinen. Torni seisoi jokseenkin yksinään – tosin vieressä oli valtava rakennustyömaakuoppa – ja näkymää riitti joka suuntaan. Näkyi joki, ympäröiviä kukkulan kokoisia vuoria, aseman ympäristön pilvenpiirtäjät ja kaikenkaikkiaan uskomattoman heterogeeninen japanilainen kaupunkimaisema. Lisäksi aurinko sattui laskemaan aika lailla juuri kun olin ylhäällä, joten näin sekä päivä- että yömaiseman. Vaikka rakastan luontoa ja pieniä kaupunkeja, Sky Buildingista tuli heti suosikkinäköalakohteeni maailmassa. Sinne täytyy päästä uudestaan, haluan ihailla tuota maisemaa jonkun kanssa.

Osakasta jatkoin illalla ystäväni luo Hyogon maaseudulle. Sielläkin on ollut upeaa. Joo, olen kuullut, että japanilaiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, mutta silti ;___; olemme ystäväni kanssa saaneet autokyytejä ja söimme perheen kanssa illallista (samoja oppikirjoja käyttäneet japanistit osaavat hihitellä kanssani sille, kun isoisä kertoi, että "nämä ovat minun kasvattamiani vihanneksia" :D). Meidät vieläpä vietiin onseniin. Voin kertoa kylpeneeni tähtitaivaan alla, mutta enhän minä ilman silmälaseja kyllä nähnyt kuin lentokoneita...