Suosittelen lämpimästi japanin opiskelua, kunhan muistaa, että se on elämänpituinen tie ja kiinalaisen sananlaskun sanoin, soutamista nousuvettä vastaan. Jos herkeää soutamasta, huomaa hetkessä unohtaneensa kilokaupalla kirjoitusmerkkejä ja kieliopin yksityiskohtia.
Sain yhden ainoan oikeasti hyvän ohjeen, joka ei ollut itsestäänselvä, ennen yliopisto-opintojeni alkua. Luen blogeja aika vähän, mutta päädyin jonkun sempain blogiin, jossa hän kertoi ensimmäisten vuosien opinnoistaan. Hänellä oli, kuten minullakin ja monella muulla japanifuksilla, jo taustaa japanin opiskelusta, ja hän antoi yhden minulle mieleen jääneen ohjeen:
Jos sinulla on suinkin aikaa, opiskele kanjeja ennalta.
Se auttaa niin monessa. Se auttaa (tentteihin) kertaamisessa, kun on ensi kertaa opiskellut merkit jo kuukausia sitten. Se ennaltaehkäisee valtavien kotiläksykasojen syntymistä. Se auttaa oppikirjan (jossa kanjit tulevat ihan eri järjestyksessä) sanaston opiskelua ja merkkien tunnistamista. Se antaa vapauden opiskella merkkejä milloin haluaa, millä tahdilla haluaa ja miten haluaa.
Itse en erityisemmin pitänyt tavasta, jolla merkkejä varsinaisesti opetettiin, joten saatoin samaan aikaan opiskella vaikka puolen vuoden päästä käsiteltäviä merkkejä ja käyttää ajan mielestäni hyödyllisesti : )
Tämän vuoden fuksit, tulevat fuksit. kaikki muut japanin opiskelua nyt tai myöhemmin aloittelevat, rakastakaa kanjeja. En ymmärrä, miksi opiskelette japania, jos ette rakasta kanjeja edes jossain määrin, tai edes yritä oppia rakastamaan. Järjestytkin avioliitot voivat toimia, kunhan todella yritätte oppia rakastamaan.
Mina-san, gambatte~!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti