Täällä sitä ollaan. Vaikea vieläkään uskoa, että animesta ja kirjoista tuttu maa on oikeasti olemassa, että katujen sahkoviritelmat, ostoskadun kävelykeppi tai hyljepehmolelukaupat, scifivessat ja kumartelevat asiakaspalvelijat ovat todellisuutta.
toisaalta Enimmäkseen tuntuu varsin normaalilta. Mitä nyt väsyttää esim ihan sikana.
tärkein opittu kanji tähän mennessä: an, punapaputahna.terveisin olen ostanut kahdesti silla täytettyä leipää. Tai siis leivaksi luulemaani asiaa...
opittua myös: tulen toimeen japaniksi ihan tarpeeksi. Myös silloin, kun huoneeseen ilmestyy pelkkää japania puhuva setä opastamaan jotain vedenkeittimeen liittyvaa :D
ps. Pahoittelut kieliopista yms., inhoan tabletilla kirjoittamista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti