kaette yokatta

Hassua olla ulkomailla ja kaikin tavoin kaukana kotoa, mutta palata sitten tuttuun kaupunkiin, ajaa tutulla bussilla tuttuun hostelliin ja saada tutun makuusalin tuttu vuode. Läppäri muistaa hostellin netin, minä muistan käytävät.

Muistin tien bussipysäkiltä hostellille (okei, tarkistin sen junassa etukäteen), ja kuvittelin muistavani tien tutulle ostoskadulle. Sen feilasin huolella. Paluumatkalla kävelin silloinkin harhaan, tosin sentään vain noin pienen korttelin verran.

Ei saa olla liian ylpeä, ei tämä nyt koti sentään ole.

Nyt istun tatamihuoneessa ja hoidan tietokoneella velvollisuuksia pesukoneen pyöriessä pihalla. Olen Kiotossa tällä kertaa vain kaksi yötä, palaan viikon päästä pidemmäksi aikaa. Yritän vastustaa halua juosta epätoivoisesti kaikki mahdolliset nähtävyydet. Mulla on aikaa. Nyt pitäisi malttaa istua ja kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.

Eilen juttelin pitkään hostellin länkkäreiden kanssa, aamullakin vähän. Elämäntapamatkailijoita, jotka eivät osanneet japania, mutta pitivät maasta ja omalla tavallaan tiesivätkin paljon. Aamulla yksi kuukausia tai ehkä vuosia matkaillut yritti vakuuttaa kuubalaista kanssaihmistä siitä, että kyllä elämä kantaa eikä kannata pelätä matkalle lähtöä, kyllä se sopii kaikilla, ja suurin osa dependencyistä on lopultakin turhia. Kanssaihmistä, joka oli puhunut aiemmin siitä, miten hän on onnistunut pakenemaan köyhyyttä eikä siksi halua siihen takaisin, vaikka vastineeksi saisikin seikkailun vapautta.

Teki mieli sanoa useampikin asia. Sanoa että hei, maailma ei valitettavasti pyörisi jos kaikki vaan lähtisivät working holidayta viettämään, ja ehkä myös muutama valittu sana etuoikeuksista ja siitä, että kannattaa kunnioittaa toisen näkökulmaa. Muutenkin kuin sanomalla että "joo hei tajuan että oot erilaisesta ympäristöstä kotoisin, mutta".

Hankalaa kun ei tiedä, onko missäkin tilanteessa rasittava pätijä minä, maisterishenkilö, vai elämäntapamatkailija, joka ei osaa kieltä ja saa tietonsa englanti-internetistä tai baareista.

Eräs maailman kauneimmista paikoista

Kerran kauan sitten joku istutti kaksi kamferipuuta pienen pyhäkön sisäänkäynnille vähän Nagasakin ulkopuolella. Siitä on nyt noin 400 tai 500 vuotta, pyhäkkökin oli silloin vielä nuori.

9.8.1945 klo 11.02 aamulla pilvipeite raottui hetkeksi Nagasakin yltä ja jo peruuntumaisillaan ollut sotilasoperaatio pystyttiin viemään päätökseen.

Pommi ei osunut kaupungin keskustaan, mutta se osui 800 metrin päähän tästä Sannoo-pyhätöstä. Itse pyhätöstä ei jäänyt jäljelle juuri mitään (kuten ei mistään muustakaan lähistöllä), mutta sen ulompi kivinen torii-portti tuhoutui vain puoliksi, puolikas jäi seisomaan. Se on yhä paikallaan.

Puut menettivät kaikki lehtensä, eikä kukaan uskonut niiden selvinneen.

Toisin kävi.

Puut alkoivat puskea uutta lehteä ja uutta runkoa.

Yhtä vakaina kuin yksijalkainen kivinen portti ne seisovat muistuttamassa meitä luonnon voimasta.

Nykyään Sannoo jinja (山王神社) sijaitsee keskellä kaupunkialuetta, vähän kuitenkin sivussa pääkadulta, jolla kolistelevat raitiovaunut. Kun pikkukatuja myöten saavuttaa vielä parit portaat yksijalkaiselta toriilta kuljettuaan puut, alkaa olla jo täysin hiljaista.

En ole koskaan ollut pyhemmässä paikassa.

Siltä minusta tuntui. Ihan mistään uskonnosta riippumatta.

En ole ennen nähnyt tuollaisia puita on muualla kuin animessa. Ne olisivat jo ilman tarinaansa taianomaisia, mutta nyt vielä paljon vahvemmin.

Ja paikka oli muutenkin kaunis. Hiljainen, rauhallinen, puita, kasveja.

Ja origamilinnut. Yksi setti niitä näkyy tämän kuvan reunalla, niitä oli lisää sekä sisempänä että toisaalta muutama myös yksijalkaisen portin juurella. Ne ovat kauneimpia rukouksia mitä tiedän, ihan mistään uskonnosta riippumatta. Rukouksia rauhan puolesta.

Ja kokonaisuuden teki vielä kokonaisemmaksi takapihan perältä löytyvä vielä sisempi sivupyhäkkö. Se oli rosoinen, vain juuri ja juuri ihmisen hoitamassa ympäristössä eikä villissä paikassa, juuri ja juuri niin huolehdittu, ettei se näyttänyt hylätyltä.

En osaa päättää, haluaisinko palata tuonne, jos tilaisuus joskus tarjoutuu, vai haluanko muistaa ikuisesti vain tämän päivän vierailun taian.

kaeri

Reissussa taas. Vaihteeksi flunssassa, ilmeisesti kuuluu Japani-perinteisiini. Yritän jaksaa pysyä hereillä iltaan, vaikka yritän malttaa pysyä enimmäkseen hostellilla, etten rasita itseäni liikaa.

Moni asia tuntui tutulta. Lensin uudelle lentokentälle (Fukuokaan, about ainoalle Finnairin kentälle, jonne Hagibis-taifuuni ei vaikuttanut), mutta navigoin itseni sujuvasti ulos, bussin kautta metroon ja päärautatieasemalla oikean lippujonon ja Japanin parhaan bentoo-puodin kautta Nagasakin junaa.

Rajatarkastuksessa multa elämäni ensimmäisen kerran kyseltiin asioita matkastani. Ilmeisesti kombinaatio "yksin kuukaudeksi Kyuushulle" oli tarpeeksi omituinen. Koneessa oli lähinnä japanilaisia, vaikka toisaalta Helsinki-Vantaa oli pullollaan syyslomalle lähteviä suomalaisia.

Ekat asiat jotka tuntuvat muuttuneen:
- muovikasseja ei enää tyrkytetä joka paikassa. En meinannut osata hämmästykseltäni vastata, kun myyjä kysyi, laitetaanko ostokset muovipussiin vai ei. Aiemmilla reissuilla on saanut käydä jatkuvaa taistelua roskavuorta vastaan.
- olen nähnyt kaksi isäoletetettua kaupungilla vauvan kanssa, onkohan tämä oikea muutos vai ennemmin sattumaa
- ihan kuin kasvisruokaa ois vihdoin ilmestynyt saataville? Oon esim. aika varma, etten ole ennen nähnyt järkevän makuista kalatonta onigiria (nattoo ei ole järkevä maku, eikä shiso).

Opin myös, että on olemassa Japani ensin -puolue (kyllä, täsmälleen tuolla nimellä :D), ja kun he järjestävät parinkymmenen hengen mielenosoituksen, tarvitaan noin 30 poliisia. Jos puolueen nimestä ei olisi osannut vielä päätellä, että aate on ilmeisesti lähinnä muukalaisvastaisuus, niin se selvisi vastamielenosoittajien kylteistä "Nagasaki against racism", "Racists nearby" jne. Ystävällisesti englanniksi. Vastamielenosoittajia oli yhteensä alle viisi, ihailtavan sitkeää väkeä. Katselin näytelmää turvallisen etäisyyden päästä sillalta ristiriitaisin tuntein: valkoinen matkailija -privilegelläni olen melkeinpä ulkopuolinen koko kuviosta. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa sille, miten monta poliisia ja poliisiautoa touhuun tarvittiin.

Mut joo, täällä lännessä on aurinkoista ja oikeastaan jopa liian lämmin.

Hassun kotoisaa olla taas täällä, niin Nagasakissa kuin ylipäänsä Japanissakin.

Kootut vinkit

Kirjoitin viime matkalla muutaman vinkkilistan, mutta en näemmä jakanut niitä koskaan täällä. Täältä pesee siis. Editoimattomana, suoraa vuodelta 2017.

Mitä mukaan matkalle

Näitä listojahan on netti täynnä, mutta ei se mitään. Jos matkustaa isoissa kalliissa hotelleissa ei ehkä tarvitse varautua näin paljon, mutta tämä on vähän tällainen hostelli- ja couchsurfingmatkaajan lista. Sekaisin yleisiä ja Japani-spesifejä juttuja.
Vaatteiden ja passin ja kartan ja sateenvarjon yms ilmiselvien lisäksi mukaan:
- käsipyyhe, ehkä isokin pyyhe. Japaniin myös pesupyyhe kylpypaikkoja varten, itse olin ninja ja pöllin ensimmäisestä hotellista sellaisen mukaani...
- noin kahdet villasukat. Sisällä voi olla kylmä, ulkona voi olla kylmä. Jos on oikein rebel, voi kulkea sisällä tohvelien sijaan villasukissa. Ja jos kengät kastuvat, villasukissa sitä ei huomaa :P
- heijastin. Japanissa ja monessa muussakin maassa kadut on pimeitä ja kapeita. Opin tän Maltalla kesäkurssilla joskus 13-vuotiaana, ei ollut tullut mieleenkään että kesällä tarvitsisi heijastinta mutta apua se liikenne siellä...
- sisämakuupussi/lakanat, ainakin Japanissa hostellissa saattaa teoriassa olla lakanat mutta huovan tms peitoksi ei ole mitään, ilmeisesti kulttuuriero tämäkin
- paperinenäliinoja aina mukana ja kannattaa ostaa Suomesta, koska näissä on isot kulttuurierot
- ompelutarvikkeet ja hakaneuloja, nimimerkki käytössä ovat olleet
- henkari, isä käski ottaa pyykkinaruakin (sitä en ole vielä käyttänyt). Ja jos pakkaat henkarin söpön pojan laukkuun jotta poika toisi sen perässä, varmista että poika tajuaa, että se on tarkoitus tosiaan ottaa mukaan :D Nimimerkki sille olisi ollut käyttöä.

- lusikka ja syömäpuikot, esim kertakäyttöisiä. Japanissa näitä saa lähes aina ruuan mukana, mutta supermarketista ei välttämättä ainakaan pyytämättä

- muovipusseja muutama, näitäkin saa Japanissa vaikka missä mutta niitä tarvitaankin: roskiksia ei ole kaupungilla juuri lainkaan. Yksi pussi roskille ja toinen mahdolliseen muuhun käyttöön.

Muut kootut Japanin (miksei muidenkin maiden) matkavinkit

- jos tiedät haluavasi tiettyyn junaan/bussiin, kirjoita se paperille. Nopeuttaa ja helpottaa lippujen varaamista kummasti, ja voi tsekata omista muistiinpanoista mitä oikein on aikonut. Auttaa kielimuurinkin kanssa.

- Japanissa on yleensä helpoin löytää oikea tie ja oikea juna – jos on menossa yhtään turistikohteisiin – ei katsomalla koko karttaa, aikataulua tai junatietoja, vaan etsimällä olennaisen infon sisältävän turistiopasteen tai pikkukartan. Nopeutti junanvaihtoja ja asemalta paikkoihin suunnistamista kummasti, kun tajusi tämän. Usein olennainen on englanniksi, joskus vain japaniksi.

- kannattaa kysyä reittiohjeita. Todella monessa paikkaa infotiski kaivaa esiin kartan ja vääntää rautalangasta, missä on bussipysäkki ja milloin bussi lähtee.

- märkää sateenvarjoa ei usein saa/kannata viedä paikkoihin. Se jätetään joko sateenvarjotelineeseen, joka voi olla lukittavakin (tämä maa :D) tai muovipussitetaan tarkoitusta varten sisäänkäynnillä oleviin pusseihin.

- älä laske peseväsi vaatteita esim tasan 7 päivän välein, kuitenkin feilaa, ota vähän reilusti. Niin muka itsekin otin, mutta en tarpeeksi reilusti. Kuumottaa etsiä kolikkopesulaa vihoviimeisissä puhtaissa vaatteissa.

- kannattaa opetella sanomaan ”ei tarvitse laittaa muovipussiin”, menee varmaan (palikka)englanniksikin jakeluun monessa paikassa.

- samaa sarjaa: kun kaupassa menee kassalle ja myyjä tervehtii sanomalla tervetuloa, irasshaimase, siihen ei kuulemma tarvitse vastata. *helpotuksen huokaus*, pohdin tätä niin pitkään!

- ainakin Kioton asemalla voi säilyttää matkatavaroitaan 500 jenillä päivässä jopa pari viikkoa. Ihana tunne roudata iso matkalaukku sinne ja hypätä junaan kevyiden parin päivän matkakamojen kanssa. Ihan siinä pääsisäänkäynnin pääaulan alla, eli yksi kerros rullaportaita, ja opasteena carry service. (Ilmeisesti roudaisivat kans hotellille aika halvalla)

- poste restante toimii Japanissakin! Eli voit pyytää ihmisiä lähettämään sinulle postia lähimpään postitoimistoon, he säilyttävät sitä kaksi viikkoa jona aikana voit passia näyttämällä hakea sen. Ilmeisesti osoiteformaatiksi (ts. romanisoituna) kelpaa japanilainen suoraa käännettynä, ensin postinumero (vai onko postitoimiston numero, emt), sitten isoimmasta alkaen pienimpään saakka (prefektuuri-kaupunki-katu -tyylillä), loppuun yuubinkyokudome (=poste restante) ja vielä vastaanottajan nimi.

- IC-kortti. Tunnen itseni totaalisen idiootiksi, että ostin sellaisen vasta tän kolmannen matkani puolivälissä. Sitä pystyy lataamaan joka paikassa, se toimii melkein kaikissa eri kaupungeissa eri kulkuneuvoissa ja vapauttaa miettimästä, paljonko mikäkin matka maksaa. Sen ostaminen ainakin JR-juna-asemilla on triviaalia, en ole varma saako sitä muiden firmojen lippu-automaateista miten. Kortista pitää maksaa 500 jeniä ja ladata sille alkuun 1500, alkulaskutus siis 2000 jeniä ainakin Kansain seudun Icocassa.

Ostettuani kortin tajusin, että se käy myös lähimaksuvälineenä tosi monessa kaupassa ja ravintolassa. Vapauttaa siis iänikuiselta kolikoilla puljaamiselta, ihan parasta!

Muutamat matkakohteet kuuluisimpien turistipaikkojen ulkopuolelta

- Kioto: Higashiyaman huippu (Shogunzuka, Higashiyama mound). 20 minuuttia söpöä ja rauhallista metsäpolkua Kioton itäreunalla vuorta ylös, ja tarjolla on upeat näköalat. Legendan mukaan keisari Kammu seisoi täällä joskus 794 ja päätti perustaa pääkaupungin alas laaksoon. Open street mapista löytyy polkuja.
- climb every mountain on muutenkin hyvä ohje, pääsee välillä pois ihmismassoista. Usein suhteellisen kevyelläkin kävelyllä pääsee kivoihin paikkoihin. Esim. Fushimi Inarilla näkee korkokenkiä ja kimonoitakin.
- Kioto: Teramachin ostosalue. Shijon ja Sanjon katujen välistä löytyy katettuja kauppakatuja, sieltä löytyvät niin ei-liian ruuhkaiset turistikaupat kuin tavalliset vaate- yms kaupat, kahvilat ja leffateatteri. Jutut löytyvät englanniksi, ei siis mikään salainen vain paikallisten tietämä paikka, mutta kuitenkin. Tähän liittyy kanssa ihana ruokatori Nishiki, jossa kannattaa käydä useammankin kerran, koska itse ainakin onnistuin joka kerran löytämään jotain uutta.
- Kioto: The Costume Museum. Pitkälti Heian-kausi-nukkekotia, mikä olisi parempaakaan! Englanninkieliset nettisivut on tosi surkeat ja vanhat, mutta joka tapauksessa jos yhtään kiinnostaa puvut tai nuket tai niiden yhdistelmä, niin kannattaa käydä. Netin perusteella en ole ihan varma, pääseekö siellä yhä ottamaan itsestään valokuvan Heian-vaatteisiin pukeutuneena, mutta ainakin 2014 pystyi!
- Kioto: Musubi -hostellin ravintola. Olen laiska katsomaan ravintoloita etukäteen, mutta tänne jaksoin. Tarjolla vegaanisia annoksia, lounassetti ei ole kalliskaan joskaan ei kaikkein halvinkaan.
- Hiroshima: kannattaa ehdottomasti käyttää reissuun vähintään pitkä päivä tai pari, jotta kerkeää Miyajiman saarelle. Siellä on peuroja ja kuuluisa ”kelluva” torii-portti, mutta minusta upeinta oli ajaa kahdella köysiradalla ylös Misen-nimiselle vuorelle ja ihailla näköalaa Seto-sisämerelle. Kannattaa varautua jonottamaan köysirataa...
- Fukuoka: Eva's macrobiotic dining tai jotain sinne päin: Hakatan asemalla, eli Fukuokan päärautatieasemalla vegaanisia eväsbokseja. Myös makrobioottisia, ihan sama mulle, mutta olivat hyvää vegaaniruokaa. Aika läheltä turisti-infoa alkaa ravintola-alue, jossa on kans paljon eväsboksi- eli bentoo-kauppoja, tää oli niistä ihan ensimmäisiä vastaantulevia.
- Osaka: Osakan historiallinen museo. Moderni museo, jossa on paljon pienoismalleja yms havainnollistuksia kaupungin eri aikakausilta. Oppii muutakin kuin Osakan linnan, ja sitä paitsi museo on melkein vieressä. Muistaakseni tuolla on aika hyvin englanniksikin tietoa.
- mene kylpemään! Googlaamalla public bath tai sento (sentou, sentoh, whatever) löytyy englanniksi Kiotosta noin kymmenen paikan sijainti ja tietoa miten niissä ollaan. Kuulemma joku sata olisi vielä niiden lisäksi, mutta vaikka menin turistikarttoihin merkittyyn Hakusan-kylpylään, ei siellä ollut kuin japanilaisia. Kaikki toimii vähän eri lailla kuin Suomen uimahalleissa, mutta muiden toimia vakoilemalla selviää kyllä. Kunhan muistaa peseytyä super huolellisesti, mieluiten pesupyyhkeellä hangaten, ennen kylpemistä niin eiköhän se siitä. Saunassa ainakin tuolla olisi kai pitänyt olla pefletintapainen, mutta eivät heittäneet ulos ilman sitäkään.
- onsen on tietty kans hienoa, mutta niistä joutuu maksamaan enemmän ja niitä ei ole kaikkialla, koska ihan joka paikassa täälläkään ei ole kuumia lähteitä.
- couchsurfing!
- Japani on täynnä pieniä nähtävyyksiä, joista kuulee lähinnä paikallisilta, varmaan majapaikoistakin, jos majoittuu kauempana kuin Kioton keskustassa. Kannattaa kiertää niissä, tunnelma pienissä temppeleissä on aika eri kuin turistien kansoittamissa isoissa paikoissa.
- Uusivuosi: minuun paikallinen uusivuosi ei tehnyt valtavaa vaikutusta, pitälti siksi että turistina jää ulkopuoliseksi. Kävin soittamassa temppelikelloa Heian Jingun pohjoispuolella, en muista temppelin nimeäkään. Ei ollut liian ruuhkaista, oli hyvä tunnelma ja näki vähän mäeltä Kiotoakin. Aamulla tehtiin kaverin kanssa hatsunode, eka pyhättökäynti, mutta ilmeni että 8.30 on ehkä huono aika siihen, sillä porukkaa oli japanilaisittain vähän. Olisi varmaan pitänyt mennä auringonnousun aikaan tai sit joskus myöhemmin, sillä tulevina päivinä kaikki pyhätöt tuntuivat kyllä olevan täynnä väkeä.

ganbarutsumori kana...

"hmm, voisin hakea kesäkouluun jonka vaatimukset täytin jo viime vuonna melkein. Aha, tänä vuonna on lisävaatimuksia, pitäis osaa edes elementary kanbun, soroobun ja kuzushiji. Tiiän yhden noista sanoista. Mut jos ganbarois..."

Että oisko sitten ahkera vai todella ahkera kevät tiedossa...

tokio

1.
Kirjoitin postikorttia junassa matkalla Tokioon. Kortin jälkeen ajattelin, että voisi tsekata tabletilta, ollaanko jo kohta Fuji-vuoren lähellä (viimeksi onnistuttiin missaamaan se). Onneksi katsoin ensin ulos enkä tablettiin, sillä siellähän se möllötti.

Huippu pilvien peittämänä.

Uljas kuin mikä.

2.
Hyppäsin shinkansenista, vaihdoin kiireesti metroon ja siitä toiseen metroon ja lähdin nenä kiinni tabletissa suunnistamaan tapaamispaikkaan. Kun kohotin katseeni liikennevaloissa, ohi ajaa neljä carting-autoa, joista yhtä ajaa pikachu.

3.
Käärmekahvila Harajukussa. Meiltä kyseltiin, pelottaako käärme sylissä, ja tajusin, että minua pelottaisi varmaan kissakahvilassakin enemmän.

4.
Lähdin sittenkin vielä illalla Yokohamasta Tokioon katsomaan skylineä Odaibasta. Pääsin ajamaan sillä metrokartasta jo lapsena ihmettelemälläni silmukkalinjalla, ilmeisesti silmukan ainoa tarkoitus on näyttää maisemia Rainbow Brigden juurelta.

Hetken ihailin maisemaa täysin rinnoin, sitten iski hyvin vahvasti tunne, että en kuulu tänne. Ei varsinainen koti-ikävä, mutta totesin yksinkertaisesti, että ei minua kiinnosta, olisin todellakin mieluummin kylmässä ja harvaanasutussa kotikaupungissani. Hämmentävä miten nopeasti fiilis muuttui.

Kuvan kaupunki ei liity tapaukseen.

Nagasaki ga daisuki

Olihan tässä uusivuosikin, mutta mitä siitä, mä olen löytänyt paikan joka on lähes yhtä paljon kuin Kioto ja Amsterdam.

Täällä on meri, satama ja raitiovaunuja. Talot nousevat rinteille, sekin lisää eteläeurooppalaista tunnelmaa. Chinatownista on jalan viisi minuuttia Hollantilaiskadun vanhojen länsimaalaisten talojen sekaan.

Ensimmäisenä iltana oli yllättävän epätodellinen olo. Miten voin olla Nagasakissa, miten tämä paikka on olemassa ihan oikeasti? Jostain syystä muistan todella elävästi, miten opin Historia-rompulta lapsena, että Nagasaki on ollut tärkeä portti Euroopan ja Japanin välillä, että sillä on pitkä ja mielenkiintoinen historia ennen atomipommia. Jostain syystä se yllätti todella paljon ja jäi mieleen.

(Ilmeisesti atomipommi oli siinä vaiheessa jo ihan tuttu juttu. Oonkohan ollut vielä koulussakaan tuolloin...)

Näin myös lauttalaiturit ja laivaterminaalin, ja ajattelin fiktiivistä lauttalinjaa fiktiiviseen saareen, jolla vierailimme alakoululaisina ties kuinka monta kertaa. Tähän kaupunkiin liittyy yllättävän monia tunteita ja muistoja.

Olin lapsellisen innoissani koko päivän, enkä ehtinyt väsyä vaikka juoksin koko ajan paikasta toiseen. Haluan tulla tänne uudestaan, nähdä paikat uudestaan rauhallisemmassa tahdissa ja käydä niissä jonne en nyt ehtinyt.

Oli hyvin hämmentävää tutkia siirtomaatyylisiä huviloita rehevässä puutarhassa. Mietin paljon, miltä eurooppalaisista tuntui asua 1800-luvun puolivälissä Nagasakin yläpuolella rinteessä. Ja miltä japanilaisista tuntuu käydä turistina tuolla.

Vastaavia pohdin myös Dejimassa, saaressa jonne hollantilaiset kauppiaat eristettiin pariksisataa vuotta. Kuvassa Dejimassa oleva pienoismalli Dejimasta :)

Paikka oli upea: sinne oli rekonstruoitu melkein kaikki talot, esiteltiin sekä arkeologisia löytöjä että mallikappaleita asioista, oli videota ja pienoismallia ja vaikka mitä. Saari oli pieni, mietin kuinka klaustrofobista siellä lienee aikanaan ollut. Taisin käyttää kaksi tuntia täällä, ja enemmänkin olisi voinut ellei olisi tullut sekä väsymys, nälkä että sulkemisaika.

Lopuksi kävin katsomassa tietysti yhtä Japanin tai jopa maailman parhaista yönäkymistä, joka ei tietty pokkarikamerassa näytä miltään. Osakan yms jälkene oli hämmentävää nähdä niin paljon asumatontakin seutua, ehkä 20 astetta näkökenttää oli aivan pimeää, varmaankin muita vuoria.

Jätin menemättä Atomipommimuseoon, sillä Hiroshiman museo oli ihan tarpeeksi kauhea. Oikeastaan tällä kertaa Rauhanpuistossa ahdisti enemmän kuin muistan Hiroshimassa ahdistaneen, en osaa selittää miksi. Voin vain kertoa, että ensimmäinen asia mitä näkee tullessaan rullaportaista puistoon on suihkulähde, ja suihkulähteen kylttiin on kirjoitettu ihmisten kokemuksia miltä tuntuu kuolla janoon. Tai siis akuuttiin säteilysairauteen huutaen vettä.

Täälläkin oli paljon kurkia, monissa eri paikoissa. Suihkulähteen ja erään valokuvan lasten jälkeen eniten itketti tämä yläkoululaisten origamikurjista rakentama taulu.

No pasarán.