Kauneus

Pariin viikkoon en ole opiskellut uusia kirjoitusmerkkejä enkä varsinkaan kerrannut aiempia, mutta eilen aloitin jälleen ja rakastuin oikopäätä. Kuinka olen voinut hylätä merkit näin pitkäksi aikaa? Japanin kirjoitusjärjestelmä on kieroutunut, monimutkainen, aivan turhan hankala ja loputtoman kaunis.

En ymmärrä, miten kukaan viitsii opiskella sitä ilman minkäänlaista tietämystä merkkien historiasta tai edes radikaaleista, merkin osista. Minua niiden tietäminen (ja osittain myös itse keksityt kuvitteelliset etymologiat) auttavat todella paljon, ja merkki merkiltä rakkauteni tuohon kieleen kasvaa.

Yksi merkeistä kauneudelle koostuu osista 'suuri' ja 'lammas'. Nykyihmisen voi olla vaikea nähdä logiikkaa, mutta ilmeisesti sellainen on joskus ollut. Sen sijaan tällä hetkellä opiskelemani kanjikirjan kappaleen merkeillä on upeita tarinoita, erityisesti kanjilla wasu(reru). 'Kuollut' ja 'sydän' merkitsevät unohtamista. Jos unohtaa, sydän kuolee.

Kun aloin tämän tuoreimman kanjien opiskelukierroksen (kenties kolmannen, neljännen tai viidennen, en muista enää) viime syksynä, keksimme poikaystävän kanssa hassunhauskoja muistisääntöjä. "Jos hella kiehuu lujalla, keittämiseen kuluu vain lyhyt aika" (lyhyt), "Parta-ankka lukee lehteä" (uusi: merkistä muodostuu yhdyssana 'sanomalehti'), "Riisi, jonka päällä on risti: zombiriisi: zombit tulevat" (tulla) ja niin edelleen. Tuollaisia tarinoita tuskin unohtaa vuosienkaan kuluessa, ja esimerkiksi parta-ankka on ilmestynyt myöhempiinkin muistisääntöihin...

Nykyään rakastan kuitenkin nimenomaan loogisia ja todellisiin radikaaleihin perustuvia tarinoita. Itse vihkoon kirjoittamastani radikaalilistasta on ollut paljon hyötyä merkkejä opetellessa. Aina radikaaleista ei ole apua, koska osa merkeistä on aikojen kuluessa menettänyt kaiken alkuperäisen loogillisuutensa, mikäli sellaista on koskaan ollutkaan, mutta silloin on aika keksiä juttuja parta-ankasta, tai lähteellä kylpevästä kuninkaasta.

PS. Itse en käytä likimainkaan puhdasta Heisigin metodia kanjien opiskeluun, mutta olen inspiroitunut siitä, ja suosittelen muitakin inspiroitumaan : ) Aiheesta on upea blogimerkintä täällä, mutta kannattaa googlailla myös kriittisiä näkemyksiä aiheesta, sellaisiakin toki on

Muutamia matkavalokuvia (viimein)

Facebook-kaverini ovat näistä useimmat jo nähneetkin, mutta omistankin tämän postauksen teille, jotka ette kyseistä mediaa käytä : )

Matkareittimme oli lento Naritaan, juna Tokion kautta Kiotoon, Kiotossa neljä yötä (jona aikana päiväretki Naraan), sitten Tokioon junalla ja siellä kaksi yötä, ja lopuksi vielä yksi yö Naritassa ennen paluulentoa. Ensimmäinen kuva on hämäyksen vuoksi viimeisestä turistikohteestamme, Naritasanin temppelin puutarhasta. Puisto osoittautui matkan upeimmaksi luontokohteeksi, eikä turistejakaan tuntunut olevan paikalla kuin muutama. Ihan vain tuon puutarhan takia kannattaa käydä Naritan kaupungissa.

Myös seikkailupaikkoja tuosta metsäisestä puistosta löytyi (toisen kuin jostain Asakusasta tai Kultaisen paviljongin luota)

Nyt jos vaikka yrittäisi kronologisesti (halusin vain välttämättä aloittaa tuolla Narita-kuvalla :3). Matkan tähtihetkiä oli ehdottomasti Kyoto Costume Museum. Olen palloillut sen nettisivuilla ekan kerran jo vuonna 2009, ja päättänyt ehdottomasti mennä kyseiseen museoon. Pieni museo ei ollut helppo löytää, ensin kävelimme väärään suuntaan ja sitten emme muuten vain meinanneet löytää taloa. Kysyimme mm. jostakin modernin talon alakerran temppelistä, onko kyseinen paikka museo :D

Tiesin onneksi ennalta, että paikka on pieni, muuten olisin varmaan pettynyt vähän. Toisessa huoneessa oli Genjin tarina -nukkekoti - rakastan nukkekoteja, rakastan Genjin tarinaa, rakastan kyseisen aikakauden pukuja. Jos matkaseura ei olisi käynyt kärsimättömäksi, olisin varmana ihaillut taloa tuntikausia. Nukkekodin lisäkdi museossa esiteltiin muutamia heian-kauteen liittyvien esineiden rekonstruktioita - ja muutamaa aikakauden tyylistä pukua. Saimme molemmat pukeutua sellaisiin (kuvassa kuitenkin lisäkseni vain patsas : P), eikä tuon hetken hienoudelle oikein ole sanoja. Vaikka naisten puvusta puuttuikin ties kuinka monta välikerrosta. Vaikka eihän se oikeasti tuntunut erikoiselta. Mutta silti. Ihan varmasti menen tuohon museoon uudestaankin joskus kun palaan Kiotoon :)

Kiotosta, tarkemmin Heian Jingu-pyhätön pihalta, on myös tämä useita japanikliseitä yhdistävä kuva. Siihen on photoshopattu nuoli, jotta katsoja varmasti huomaa juoma-automaatin, joita oli kaikkialla: myös pyhättöjen ja temppeleiden pihoilla.

Tokiota ja ehkä lisää Kiotoakin on luvassa sitten, kun jaksan kirjoitella taas ja muokata lisää kuvia.

tadaima

Viikon matka kuluu nopeasti. Paljon ehdin nähdä, paljon jäi näkemättä.

En rakastunut hullun lailla enkä vastaavaa, mutta reissu oli hyvä. Haluan uudestaan sekä jo nähtyihin kaupunkeihin että mahdollisimman moniin uusiin paikkoihin.

Heian Jingu, Kioto

Tällä hetkellä väsyttää liikaa, että jaksaisi kirjoittaa mitään erityisen hohdokasta. On ylipäänsä vaikea miettiä, onko minulla mitään ihmeellistä sanottavaa - Japani oli paikka siinä missä muutkin. Vaikka vieläkin tuntuu vähän epätodelliselta, että minä toden totta kävin siellä. Että ihan oikeasti näin kultaisen temppelin ja Akihabaran, uskalsin avata suuni japaniksi, opin käyttämään Kioton metroa ja aasialaisia vessoja ja mitä kaikkea matkalla nyt koinkaan.

tanoshikatta

On hauskaa olla matkalla maassa, jossa elämyksia ovat kaiken muun ohella ruokakaupat, syöminen ja tietysti vessat (paras kunnioitettu käsienpesupaikka tähän mennessä oli perinteiseen japanilaiseen tyyliin hienoksi laitettu paikka, tietysti scifistisella pöntöllä varustettuna ja kylmalla käsienpesuvedella.)

tavalliset turistiroinakaupatkin ovat ihania - saa nähdä löydämmekö jääkaappimagneettia, sillä euroopassa nähtyjen roinien sijaan tarjolla on lähinna viuhkoja, kirjetarvikkeita, kukkaroita, hiuslaitteita...

tänään juoksimme läpi pahimpia turistirysiä ja opimme ajamaan bussilla. Tosin vieläkin tekisi kovasti mieli maksaa bussiin noustessa eikä poistuessa. Bussit eivät muuten todellakaan ole ainoa asia joka toimii about päinvastoin kuin luulisi, myös mm. vesihanat ja kannet aukeavat toisinaan ihan kummallisesti.

parasta tähän asti arkielamysten lisäksi: PUKUMUSEO nukkekoteineen ja fushimi inarin torii-porttikäytävät.

niin ja osa kirsikoista kukkii yhä!

otsukaremashita

Täällä sitä ollaan. Vaikea vieläkään uskoa, että animesta ja kirjoista tuttu maa on oikeasti olemassa, että katujen sahkoviritelmat, ostoskadun kävelykeppi tai hyljepehmolelukaupat, scifivessat ja kumartelevat asiakaspalvelijat ovat todellisuutta.

toisaalta Enimmäkseen tuntuu varsin normaalilta. Mitä nyt väsyttää esim ihan sikana.

tärkein opittu kanji tähän mennessä: an, punapaputahna.terveisin olen ostanut kahdesti silla täytettyä leipää. Tai siis leivaksi luulemaani asiaa...

opittua myös: tulen toimeen japaniksi ihan tarpeeksi. Myös silloin, kun huoneeseen ilmestyy pelkkää japania puhuva setä opastamaan jotain vedenkeittimeen liittyvaa :D

ps. Pahoittelut kieliopista yms., inhoan tabletilla kirjoittamista...

Just niin kuin Strömsössä

Mä olen aina halunnut kokeilla miltä tuntuu elämäni ensimmäinen yhdeksän tunnin lentomatka ja sitä seuraava aikaerorasitus flunssaisena. Olen myös aina halunnut tehdä kansatieteellisen kokeen siitä, miten japanilaiset suhtautuvat flunssaisena pärskivään ulkomaanelävään.

Mutta oli flunssaa tai ei, niin kohta on edessä Japani. Hurjaa.

(ja tätä stressin määrää :D matkavalmisteluihin liittyvää edestakaisin juoksenteluakin on ollut vaikea flunssan takia toteuttaa, sekin vaikeuttaa matkustamiseen orientoitumista.)

Kirsikankukkaennusteet ja matkakuume

opin lukemaan
sääennusteen, enkä nyt
ehdi läksyjä
luen netistä milloin
kukkivat Yoshinon puut

Saattaa olla, että Yoshinon kirsikat kukkivat vielä silloin, kun pääsen lopultakin Japaniin. Ainakin osa puista.

Nyt toivotaan hyvää säätä. Todella toivotaan. Ei sillä väliä jos matkan aikana sataa, kunhan kirsikat eivät varise ennen kuin ehditään Yoshino-vuorelle!

(toinen versio samasta tankasta)

ensin opetat
lukemaan sääennusteen
sitten oletat
minun ehtivän tehdä
läksyt kun kirsikka kukkii